Ah, minulla on uusi intohimo - vapaahuovutus! Olisipa moniaita kiloja hahtuvaa ja villaa, näistä käsilläolevista tarpeista olen saanut tehtyä yhden epäonnistuneen ja yhden onnistuneen huivin. Tähän voisi hurahtaa lopullisesti jos olisi varaa!

Ensimmäinen työni kitsahti pesukoneessa minimittoihin koska sidosnarut aukesivat. Tässä huivissa olin viisaampi ja tein solmut viimeisen päälle, pujotin vielä koko pötkylän kirjavaan sukanvarteen. Kyllä hiukan pelotti mitä sieltä koneesta ulos tulee. Hyvinhän tässä kävi, taisi saada juhlapukuni arvoisensa huivin :-)

Tein tuon Novitan ohjeilla, liityin Novita-kerhoon kun neulekärpänen on juuttunut pysyvästi asumaan tähän huusholliin. Ohjeita kun en osaa lukea, oli Mummi/Anoppi onneksi apuna ja hokasi että siihenhän pitää laittaa muovi ennen kuin rullaa tekeleen lakanan sisään. Olisipa ollut lystiä ilman.

Tämä lisäksi olen neulonut maailman ruminta sukkaa (sopisi Oljolle), lukenut Potteria (kuten edellisestä huomaakin), siirtänyt ja vaalinut taimia dingle-husissa, sytytellyt iltaisin sinne myrskylyhdyn lämmikkeeksi, ihmetellyt raekuuroja, ihaillut auringonpaistetta, kiskonut maasta kuusitoista kiloa juolavehnää ja muuta rikkaa, kääntänyt muutaman neliön maata talikolla, leiponut omenapiirakoita, langennut suklaan houkutuksiin ja kärsinyt siitä, mietiskellyt tulevia häitä, nukkunut hyvin ja omituisia unia nähden sekä kuunnellut Eva Dahlgrenia. Pienelle ihmiselle aika paljon touhua.