Eilen illalla piti viihdyttää Ilovalmaria, hän kun on kroonisessa kaverin- ja tekemisenpuutteessaan kerrassaan rasittava jankuttaja. Katsottiin videolta ja myös luettiin Kuinkas sitten kävikään, tuo lapsuuteni aarreaitta. Siitäkös poika innostui: tahdään ihan oma kirja, tehdään se mörköjuttu! Ja mehän tehtiin. Pikku askartelu kasvoi eeppisiin mittoihin, tuloksena 13-sivuinen värikäs kuvakirja reikineen, runoineen. Riimittelijänä en ole mikään jansson enkä tolkien - inhoan riimittelyä! Sainkin hyvät ja monet naurut kun tuskaisesti väänsin 12 runomittaista kuvatekstiä, myöntää täytyy että Hän-Joka-Ei-Juo-Ikinä avasin pullon punaista italialaista jossain vaiheessa ja kirja syntyi kevyen punkkuavusteisesti. Humalalla ei toki ollut osuutta tapahtuneeseen.

Täytyy skannata noita sivuja ennen kuin vien ne laminoitaviksi - kyllä, luitte oikein! Aion säilyttää tämän mahtipontisen tekeleeni jälkipolville, joku voi vielä tienata sillä miljoonan. Suosikkini on, kuinkas muutenkaan, kuva jossa Mamma maalaa kukkia seinille tultuaan vallan hulluksi meren jatkuvasta pauhusta ja arkisten rutiinien rikkoutumisesta.
1800688.jpg

Ruokapöydässä söimme herkkusieniä ja niissä oli varmasti jotain hämärää, koska saimme Suuren Hepulin. Olimme hyvin vitsikkäitä. Parasta oli kun miehet aivastellessaan aikoivat järjestää köyhän viikkoarvonnat - kuka tällä viikolla saa niistää ensimmäisenä nenäliinaan? Flunssa jatkuu ja poikii yhä uusia kummallisia käyttäytymismuotoja.

Kuuntelen kolmatta päivää Carla Brunia (kiitos vielä, Liivia!), ei tullut suuri karvainen Hemuli ovelle minua noutamaan vaikka hiukan netistä imutin. Muuten olen kaikkinaista piratismia vastaan. Tämä oli poikkeus. Olen ihan kipeä.