Onko nyt käet taskussa? Ei taskussa, vaan tuolla se nyt oikeasti kukkuu metsikössä. On käki kukkunut jo viisi päivää. Eilen illalla seisoimme Miehen kanssa kasvihuoneessa myrskylyhtyä sytyttelemässä, sade ropisi kattoon, käki kukkui kuulaasti ihan lähellä, oli sellainen carpe diem-hetki.

Olen kai lukenut liikaa Pottereita kun näen kaikenlaisia kuolemaunia. Viime yönä läheisiä menehtyi aika monta, muistan ajatelleeni että tämähän on onneksi vain unta. Heräsin pimeään, kasvihuone loisti yössä kuin Nuuskamuikkusen teltta, istuin olohuoneessa ulos tuijotellen ja annoin mieleni rauhoittua. Perhe tuhisi kuka missäkin. Olemme päätyneet vähäksi aikaa merkillisiin nukkumisjärjestelyihin: Ilovalmarille on pedattu peti meidän viereen lattialle ja Isoveikka nukkuu hänen sängyssään koska potee mahakipuja. Eihän minulla, ei meillä mitään hätää ole, unet tulevat ja menevät, kirjat samoin...

Löysin tällaisen listan netistä:
Mitä ortodoksin elämään täytyisi kuulua?

1. Yhteisiin jumalanpalveluksiin osallistuminen
2. Katumuksen sakramenttiin ja ehtoolliseen osallistuminen
3. Henkilökohtainen rukous omissa oloissa
4. Jumalan pitäminen mielessä mahdollisimman usein (nk. lakkaamaton rukous)
5. Raamatun ja hengellisen kirjallisuuden säännöllinen lukeminen
6. Almujen antaminen eli vähäosaisten auttaminen niin Suomessa kuin ulkomailla
6. Oman ajan ja muiden resurssien vapaaehtoinen jakaminen toisten hyväksi
7. Hyvän tekeminen ja pahan karttaminen elämän kaikissa tilanteissa
8. Paaston ja juhlien viettäminen kirkkomme perinteen mukaisesti

Potterin vastapainoksi luen samalla äiti Kristodulin kirjaa Rukouksen valaisema tie.
"Rukouksista täydellisin on kaiken kattava Isä meidän-rukous, jonka Herramme Jeesus on meille opettanut. Siinä pyydetään: "Tapahtukoon Sinun tahtosi!" On merkillistä, että jostakin syystä olemme taipuvaisia mieltämään tämän myönnytykseksi. Pohjimmiltaan meistä tuntuu, että parempi tietysti olisi, jos tapahtuisi niin kuin minä tahdon, mutta jos se ei ole mahdollista, niin ei kai sitten muu auta kuin alistua Jumalan tahtoon.
Itse asiassa jumalan tahto on parasta, viisainta ja hyödyllisintä, mitä meille voi tapahtua. Hän on ainoa joka näkee kokonaisuuden, ei vain niitä elämän pieniä ympyröitä, jotka useimmissa tapauksissa muodostavat meidän elämämme sisällön."

Ja niinkuin "... äiti Gavrilia on osuvasti sanonut, että me täällä maan päällä näemme vain elämän kankaan nurjan puolen - roikkuvat lankatupsut ja paikasta toiseen hyppivät langat - ja kritisoimme kudosta sen mukaan. Itse sopusuhtainen, tarkoituksenmukainen ja henkeä salpaavan kaunis kuvio on kudoksen toisella puolella..."

1578555.jpg
Tämä kuva löytyy  N.C. Hvidtin artikkelin "Miracle of the Holy Fire" lopusta. Suomeksi Tulesta löytyy tietoa tästä. Tämän vuotista Pyhään Tuleen liittyvää uutisointia puolestaan löytyy mm. täältä.