Olen kartellut päivityksiä kuin kana kuumaa aitaa tai jotain. Ulko kutsuu, kasvimaa hyrrää, koti kietoutuu ympärille ja pitää otteessaan iltahämäriin saakka. Mieliala vaihtelee, joudun aika paljon sitomaan voimiani pelkkään jaksamiseen. Toisten mielialojen talutusnuorassa on joskus kovin vaikeaa, kun omissakin olisi kestämistä.

Istutin uudet pajupistokkaat eilen, mikä oli hauskaa koska siinä kohdassa on ainoa jo toimiva maa-aines meillä. Se läntti onkin ollut huollossa jo neljä vuotta - ensin muovilla, sitten auringonkukalla. Kyllä sieltäkin jokunen rikka päätään nostaa, mutta niistä pääsee helpolla. Joku tähän, että miksen laittanut siihen kasvimaata. No koska olen suunnitellut sen pajuviljelmäksi. Laitoin siihen viime kesänä jo ensimmäiset pajut ja yllätyin eilen kuinka hyvää se maa siinä todella on. Ehkä olisin valinnut toisin jos en olisi aloittanut jo viime vuonna. Anyway, samanlaista maata on kehkeytymässä muovien alla.

Koruhommat etenee hiukan hitaasti, mutta kuitenkin. Valussa on tullut pieniä takaiskuja, mutta eiköhän tuo korjaannu tänään. Haluaisin ostaa valmiin hopealevyn mutta Mies sanoo ei - se haluaa tehdä vaikeimman kautta. Hänhän se tässä seppä on, minä vaan haluaisin että joku asia olisi joskus helppoa.

Ostin tyttärelle ja itselleni mekot häihin, aika hurjaa. Siis oikeat uudet mekot, juhlamekot - kääk. Tunnen itseni liki Tuhkimoksi. Kunhan ne kotiutuvat postista niin raportoin lisää. Juhlamekko on rooliasu, se auttaa sisäistämään tätä hommaa hiukan paremmin.

Nyt takaisin nukkumaan pariksi tunniksi jos mahdun sänkyyn.

1533578.jpg