Suuri keskiviikko ja aurinko paistaa vihdoinkin. Vietin tunnin ulkona väijyen auringonläikkää, se siirtyi kovin hitaasti siten että sain kuvan näistä keväänmerkeistä.

1388335.jpg

Otto-kissakin päätti käydä poseeraamaan kun kuvasin henkiheittoa päästäistä - kävi kai kateeksi?

1388342.jpg

Vietimme myös etukuistin portailla lupaamani aurinkoisen kahvihetken Ilovalmarin kanssa.

1388353.jpg

Vielä löysimme jääkauden koristamat vaunut pihalta.

1388366.jpg

******'

Olen saanut nimen, vihdoinkin. Jostain syystä olen vierastanut A:lla alkavia nimiä ja ristimänimeni (Hannele) mukainen Athanasia ei ole oikein iskenyt tulta. Kunnes meinasin viime lauantaina ehtoollisella sanoa sen yllättäen nimekseni - pappi olisi varmaan yllättynyt vielä enemmän. Kyselin pyhittäjä Athanasiasta keskustelupalstalla ja sain heti vastauksia, jotka melkein pyörryttivät. Niin että Athanasia se sitten on; se olen minä, Athanasia, Atanasia. Tätä nimeä käytän siis kirkossa ja luostarissa, joskus ehkä muutoinkin - älkää ihmetelkö. Kun ihminen kulkee lainanimellä (tai peräti varastetulla) näin kauan, oman nimen saaminen tuntuu varpaissa asti, kuin Titi-uulla.