Valokuva- ja runotorstain aihe "aatteen palo" ei sykähdytä vähääkään, vaikka onnistuin näkemään himpun verran vappumarssia Kotkan Sibeliuspuistossa. Jos sinne olisi laskeutunut joukko avaruusolioita tai vaikkapa italialaisia, olisi heillä ollut täysi työ ymmärtää kyseessä olevan  juhlapäivän. Miten väki voi olla noin vaisua; ilmapallot, liput ja torvisoittokunta vaikuttivat epätoivoisen hemulimaisilta, muinaisjäänteiltä jostain 70-luvulta, minun lapsuudestani. Puheet olivat sitä samaa kuin lehdistössä, tyhjää kaikki, retoriikkaa, helposti unohtuvaa.Olisin mielelläni kulkenut joukosta pois, minne tahansa missä voisi olla vain, ilman tuota kummallista näytöstä. En ole koskaan ollut aateihmisiä. Tai olen käsittänyt koko jutun väärin.

Tänään sen sijaan aktivoidun hyödyllisellä tavalla. Heitin nurinkurin koko olohuoneen! Ensin oli purettava vierassänky pilkkeiksi jotta sen tilalle sai taimikasvatuspöydän, jonka tilalle piti saada sohva ja lipasto, joiden tilalle soljui nojatuoli sekä uusin perheenjäsen, jonka nimesin runollisesti jästiastiakaapiksi. Nimittäin jokaisella itseään kunnioittavalla perheellä on parhaat astiansa lasivitriinissä, nyt siis meilläkin. Kaappi on ihana, se piilottaa julkiuumeniinsa mahtavan määrän kaapeissa lymynneitä kauniita astioita ja valokuvia (niitäkin!), se kaunistaa tupakeittiömme ja tuo ripauksen arvokkuuttakin. Jästikaapiksi sen luokittelen siitä syystä etten osannut koskaan kuvitellakaan, että kodistani löytyisi sellainen hyödyllinen kapistus. Kaikki tavaramme ovat olleet tähän saakka pahvilaatikoissa tai tursuntarsun pitkin hyllyjä ellei peräti ripustettuina omituisiin paikkoihin. Koko olohuone/tupakeittiö sai uuden vivahteen, on tilaa ja valoa ja pysyvyyttä. Hyvästi monituiset pahvilaatikot! Vielä on jokunen kirjahylly ripustettava sekä keksittävä kiehtova seinävaate nojatuolin taakse. Tässä touhussa vierähti kahvitunteineen ylipitkä työpäivä ja lopuksi tuntui kuin päässäni olisi kihissyt hiirenpesä - siivosin jopa keittiön avohyllyt ja jääkaapin päällisen! Vaihdoin tekstiilitkin, pääsiäiskoristeet saavat olla helluntaihin saakka rauhassa. Intoni ei yltänyt vielä loppusilauksiin.
Mies jakoi työn kanssani, kuvassa ansaitulla lepotuokiolla Harry Potterin parissa. Kuoleman varjelukset on kuulemma ihan hurja ja hengästyttävä, magneettinen. Itse olen lukemassa Feeniksin kiltaa kolmannen kerran päästääkseni taas kärryille.

1526908.jpg

Puutarha tuotti iloisen yllärin - loman aikana täyteen kukkaansa olivat nousseet ihanat korkeat narsissit jotka olin tyystin unohtanut istuttaneeni. Koivupuuhka metsänreunassa on myös saanut heleänvihreän impressionistisen ilmeensä! Ihanuutta! Naapuri levittää näinä päivinä lannoitetta vieripellolla, sitä on hauska seurata - kun on nuha. Kone pitää rattoisaa tikutitikuti-ääntä ja traktori laulaa.

Huomenna - siis tänään itse asiassa - on taas työpäivä. Sahaan kaiketi valoaukkoja ametistien alle, käyn kesäpakattavien mattovuorten kimppuun ja alan oikeasti suunnitella häihin juhlamekkoani. Juon kahvit portaalla, nautin esiin hiipivästä ilosta, katsastan kasvimaan rikkaruohoja, kuuntelen töyhtöhyyppiä ja lokkeja. Olen onnellinen.