Eilen ilahduin kyyneliin asti, sain yllättäen kirjeen Kreetalta. Siinä minulle läheinen ihminen kertoi kuulumisiaan ja aivan kuulin kuinka sydämelläni kantamani kivi kopsahti maahan. Itkin ilosta pitkään ja hartaasti, en tiennyt että olin kantanut niinkin suurta huolta - muitten huolieni keralla. Jätin asian keväällä Konevitsan Jumalanäidin ikonin eteen Valamossa, minun ja monen muun rukoukseen on nyt vastattu. Jumala pitää omistaan huolen.

Heräsin taas liian aikaisin kipuun, kohta soitan lääkäriin ja anon mitävaan, jotta helpottaisi vaikka muutamaksi tunniksi. Maha ei kestä noita kipulääkkeitä enää. Kestävyyttä tässä tarvitaan ja kärsivällisyyttä. Eilen lillin kuumassa kylvyssä kaulaani myöten - ja palelin. Lienee kuumettakin.

Joululahjoja olen saanut tehtyä, kumma kyllä. Ex libriksiä, patakintaita, pipoja, muutakin jota en lukijakuntani vuoksi voi tässä paljastaa... :-) Korttejakin olen kirjoitellut, osoitteita haalinut vanhoista kalentereista ja tuttavilta... Miksi ne joka vuosi on kateissa?


1124033.jpg

Isoäidin neliöiden uusiokäyttöä!