maanantai, 26. marraskuu 2007
Ihmeellinen tuo meidän pikkumies. Se on saanut minut pelaamaan lautapelejä ja askartelemaan. Kumpaakin tointa olen inhonnut kaiken ikäni, jos mukaan ei lueta aikuisten alfapeettiä ja omatahtista väkertelyä esim. rautalangan parissa. Olen siis ylittänyt itseni, kiitos siitä pikku-ukolle. Pistää miettimään, olisiko muiden lasteni elämä ollut vallan toisenlaista jos minulla olisi riittänyt pinnaa kaikelle tälle. Nämä lapset olsiivat kenties tarvinneet lautapelejä.
Näitä keinuvia olentoja ollaan tehty muutama, mallia tonttu tahi enkeli. Kierrätysmateriaali kukoistaa!
Ihmiseksi joka on kaihtanut sydänkuviota jostain selittämättömästä syystä, olen oikein iloinen tästä aluevaltauksesta.
Sitten vielä askartelun alkulähde ja perinteinen askarteluilme!
Kommentit