Muutama päivä on rientänyt melkoisessa hulinassa, vieraita ja tuttuja tullut ja mennyt, ovista ja ikkunoista, luudilla ja ilman. Olen ollut karkoitettuna omasta keittiöstäni, koska menen sekaisin kun joku muu häärää siellä. Se sopii minulle kyllä ihan hyvin tällaisina muutaman päivän annoksina.
Olemme katsoneet kaikki Harry Potterit, Marie Antoinetten (Coppolan), hyviä dokumentteja (mm. Antoinettesta tuli sopivasti 2-osainen doku tv ykkösestä), tietysti katsoimme Lumiukon ja vieläpä Ylpeys ja Ennakkoluulokin ehdittiin katsomaan (joka kerta sen romanttisuus saa kurkun karheaksi)! Sitä se olohuone teettää! Ei enää kimppa-ahtautumista meidän 120cm leveälle futonille, vaan telkusta voi nauttia ihan soffalla ja nojatuolissa, tällä hetkellä jopa vierassängystä käsin ja pöydän äärestä! Huimaa!

Olemme myös syöneet liiikaa, mikä meillä on kyllä vähän, mutta epäkulinaristisina henkilöinä olisimme pärjänneet vähemmälläkin. Ruoka on riittänyt ja rahakin mystisesti kävi lisääntymään itsekseen lompakossa. Kirkkoreissulla meillä oli vain 3e 25 senttiä, saatiin juuri ja juuri tuohukset ja loput annettiin kolehtiin. Seuraavana päivänä lompakon päällimmäisessä kuittipinossa kellotti 15e. Ja Mies löysi iskemättömän kaksieurosen lompakostaan, jossa ei muutenkaan ole kolikoita koska sen pussi on rikki. Vieläpä löysin salaperäiset 40 senttiä pussistani, mutta onneksi silloin vävypoika oli matkassa ja valaisi minua, että olin juuri hetkeä aiemmin löytänyt ne auton penkiltä. Jollekin siis selitys edes!

Kivuttomuus jatkuu, kiitos siitä edelleen Yläkertaan.
Kiitos myös Lintulan luostarin sisarille muistamisesta. Ja muillekin.

Tästä voisikin edetä suureen kristilliseen pamflettiini, mutta sitäpä en tee. Koska näistä asioista pitää puhua viisaasti ja varovasti ja sitä en minä osaa. Sitäpaitsi, uskosta ei saa pamfletoida.

Palaan asiaan ennenkuin äly palaa karrelle. Sen verran pohdituttaa kuitenkin. Luin äskettäin Heinimäen, Juurikkalan ja Lampénin kirjoitukset aiheena heidän uskonsa (Kotiliedestä muistaakseni). Usko tuntuu olevan kovasti esillä nykyään. Se on mielenkiintoista ja haastaa ajattelemaan omalta kohdaltaan kaiken merkitystä.

Saatan puhua seuraavista asioista hiukan:
Enkelit
Kristus
Sielu
lähetystyö (kristittyjen keskuudessa! 8-(  )
evoluutio (joka ei ole mitenkään ristiriidassa luomisen kanssa)
arjen pyhittäminen, ortopraksia (oikean uskon toteuttamista jokapäiväisessä elämässä)

Kyllä minulla sanottavaa olisi, taitoa ei.
Jos joku tahtoo todella tietää jotain Ortodoksisesta Kirkosta, niin viisainta on kääntyä jonkun papin puoleen. Heillä on vastaukset moniin kysymyksiin ja he ovat lukeneet kirkkohistoriaa myöten kaikkea. He ovat työnsä ja kutsumuksensa puolesta perehtyneet Traditioon, eksegetiikkaan, sielunhoitoon. Yksittäisellä papilla ei meillä ole oikeutta antaa lausuntoja Kirkon nimissä, mutta tietoa ja taustoja kyllä saa kysyvä, oli sitten ateisti tai luterilainen tai kuka vaan. Isien kirjoituksia ei pysty siteeraamaan kevyesti, se on suorastaan vaarallista hommaa. Jätän homman suosiolla asiantuntijoille. Ja koska papit ovat myös syvästi aitoja Ihmisiä, heitä uskaltaa ja saa lähestyä. Meillä ei käännytetä ketään, ei ovesta sisään eikä ulos.
En tahtoisi joutua myöskään lisäkysymyksien kohteeksi, viitaten edelliseen. Uskosta puhuminen vaatii vankan tiedollisen perustan, ja sitä minulla ei ole riittävästi. On paljon ortodoksista kirjallisuutta, josta saa vastauksia koskien rukousta, mysteerioita, kaikkea sitä mikä mahdollisesti herättää kysymyksiä.

Mies, joka on meidän perheemme teologia- ja tiedevastaava sanoi, että tiede uskossaan todennäköisyyslaskelmiin voisi myöntää Jumalan olemassaolon koska siihen perustuen Jumala On. Viime vuosisadalla annettu lausunto (etsin lähteen tähän myöhemmin) (tässä se nähdään, minun tieteellinen vakaa pohjani) islaminuskoisten, kristittyjen ja juutalaisten (ainakin näiden) yhteisestä Jumalasta tekee jo aika monta Jumalan olemassaolon puolestapuhujaa. Siihen toiseen vaakakuppiin voisi laittaa puhtaasti Jumalan olemassaolon kieltäjät. Tiedehän laskee vai selkeät tapaukset, epäilijöitä ei tähän kippoon laitettaisi. Siitäpä sitten punnitsemaan tieteellisesti.

No tärkeintä kaikessa on kuitenkin rakkaus. Ja nöyryys, johon on pyrittävä. "Tee hyvää, vältä pahaa" - ei siis riitä vain se pahan välttäminen. Älkäämme siis paiskoko toisiamme kirjoituksilla päähän. Siitä pidättäytyminen on hyvästä.

Ortodoksisesta elämäntavasta saa tietoa täältä.