Yleensä herätessäni unet helähtävät säpäleiksi samalla hetkellä kun päivätajunta havahtuu. Ei tänä aamuna. Näin niin kauhean unen, etten halua sitä kertoa tässä, mutta sen voin sanoa että ei uusintoja, kiitos. Miten voikaan yksi uni niin satuttaa. Unissani vilisee edelleen estottomasti kokonainen kansakunta kaikkineen, on maanjäristyksiä, outoja parkkihalleja, kellareita, huvipuistoja, kyläpaikkoja, kaikkea mikä saa pienen erakkoravun vauhkoontumaan. Viime yönä oli vain muutaman ihminen ja yksi kellari. Taidan sittenkin tahtoa ne väkijoukot takaisin.

Muutama uni on jäänyt mieleeni hyvin selvästi, suljen silmäni ja voin ne yhä katsoa läpi. Ne ovatkin aarteita, joita (ähäkutti) niitäkään en tahdo jakaa tässä. Minä näen aina väriunia, joskus olisi hauska nähdä mustavalkoisiakin. Olen kirjannut vain harvoja uniani muistiin, mutta kun vanhan kirjan välistä tipahtaa lappunen johon olen rustannut yölliset muistiinpanot on se aina hauska ja oivaltava hetki. Suosittelen kaikille unipäivä(yö)kirjaa. En usko uniin niin että kävisin pelkäämään tai toivomaan jotain niitten perusteella - uskon siihen että ne paljastavat jotain alitajunnasta. Vuosienkin jälkeen saatan oivaltaa jostain unesta, missä silloin mentiin ilman että tajusinkaan - ja voi kun olisin ottanut vaarin unen neuvosta.

1359476.jpg


Unista usvaan; kevättä odotellessa katselen sateisia sumuisia kuvia arkistoistani. Untahan sekin.