Istun tässä ja turisen kun uuni vielä palaa ja lupauduin vahtimaan hiillosta. Yksi synttärisankaritar (karkauspäivänä 16 vee eli neljä vee) sekä saamansa hamsteri nimeltä Hector vielä valvovat, kuuluvat nakuttelevan näppistä yläkerrassa. En tiedä kumpi siellä kirjoittaa. Aamupäivällä körötimme carinalla Jyväskylään muuttamaan tytärtä miehineen lähemmäs keskustaa. Matkalla tuli monia mutkia, mutta aikataulussa pysyttiin. Kirkkoonkin ehdittiin (ette ikinä olisikaan tätä arvanneet) ja sen jälkeen vielä ajeltiin hiukan. Pää onpi ontto kuin pingispallo tästä touhusta.

Minä en kovin uuraasti muuttanut, olin lähinnä ruuanlämmittäjänä ja lapsenvahtina - Ilovalmari ja Veikka olivat mukana, koska kotona piti olla Tyttärellä synttärirauha. Ilovalmari teki tähänastisen elämänsä ennätyksen viidenkymmenen metrin kulkemisessa: kauppareissu kahvia hakemaan kesti hyvän tovin koska lumiaura oli ystävällisesti kasannut Korkeita Vuoria Ojiin, jotka oli Pakko koluta ylös-ja-alas kuin veikka-kustamov (Veikka sanoi pienenä niin) ja äitipolo joutui seisoskelemaan penkalla koska ei viitsinyt kiivetä. Olisi varmaan pitänyt.

Muuttaminen on kamalaa. Nuorelleparille se on vielä kamalampaa, kun sukulaisia tulee käymään kesken muuton. Mitä voin sanoa tyttärelle, joka astelee ensi kesänä vihille - että aviossa ollessa kaikki jaetaan, mutta sukua ei oikein voi jakaa samalla tavalla? Että ovien pitäisi olla aina auki kaikille, jotka hyvin aikein siitä sisään käyvät oli tilanne mikä tahansa? Vai että soita niille ja sano ettei sovi? En tiedä. Pelkään sanovani jotain ihan väärin. Suurin pelkoni on, että tällaiset asiat kasvavat liian suuriksi ja haittaavat suhdetta. Suku ja se miten siihen suhtautuu on arka asia. Anoppi on vielä asia erikseen. Minulla on ollut onni saada sellaiset appivanhemmat, jotka toivotan aina tervetulleeksi vaikka välillä olenkin rutissut turhautuneena tässäkin blogissa. Anoppi, Tytär ja Sisko ovat minun kännykässäni ne, joille lähetän hauskimmat kuulumiset, ne jotka tahdon jakaa lähimpien kanssa. Iloiset ja sosiaaliset sukulaiset ovat kivoja, jos osaavat olla oikeasti avuksi eivätkä odottele kahvipöytää. Minä luulen ja toivon, että tässä on jokin väärinkäsitys ja kaikki kävisi hyvin sen vierailun suhteen. Josko toisivat suolaa, leipää ja kukkakimpun, halisivat ja menisivät pois?

Kirkossa oli hauska karkauspäivätapaus. Seurakunnan virallinen poikamies, naisille allerginen Einari törmäsi kolmeen iloiseen leskeen ja sai äkkiä jalat alleen. Sakastin ovi vaan viuhui. Einarille olisi tullut myös valinnan vaikeus, kun kotona olisi kuulemma vain kahdet vanhat verhot. Niistäpä kolttua.
Aasinsiltojen amatööri esittää: tässä kuva eilisestä valintatilanteesta, jossa suklaakakku voitti ristilläsiunatun leivän 3-1.

1335789.jpg

Eilen kävimme kokeilemassa kepillä ja kairalla jäätä. Kalaa ei tullut mutta mitäs siitä. Tuulta saatiin koko vuoden edestä ja kylmät varpaat, mutta pitihän sekin kokea.

1335785.jpg