maanantai, 20. lokakuu 2008
Kuka nukuttaisi Nyytiä
Yritin nukahduttaa itseäni näpyttelemällä uutta (!) kännykkääni (lainassa vanhemmalta Tyttäreltä) pimeässä, se on minulle liian fiini mutta kun edellinen ottijameni Veikalle, jonka edellinen puolestaan ottijakuolikokonaan. No, tällä uudella pääsisin nettiinkin, huraa, en vain osannut painaa maagisia nappuloita jotta olisin onnistunut. Leikin taustakuvilla ja asetuksilla jonkin aikaa, nousin keittämään teetä, heilutin vihaista keppiä hiirelle joka ripotteli taas ekovillaa puuhellalle katonrajasta (mitä jos se onkin esi-isä eikä hiiri!!!???) ja yritin virkata hattua. Avasin koneen, luin postit (ja kyllä, Catariina, saatanpa ommellakin nukkeja sinun myymälääsi kunhan tästä tokenen :) ) ja pahimmat uutiset maailmalta. Kohta pitäisi herätä uuteen aamuun ja olla työkykyinen. Hah.
Sain illalla luettua loppuun mainion, erittäin suositeltavan Elizabeth Gilbertin Omaa tietä etsimässä-kirjan (Aitäh, minu õde!), kipinkapin sitä etsimään ja lukemaan oi kanssahenkilöt! Nyt paneudun johonkin Pyhän elämänkertaan, sen verran heikko on rukous ollut että tarvitsen vähän potkua. Serafim Sarovilainen on Miehen tyynyn alla, luovutin sen hänelle Gilbert-puuskassani ja joudun odottamaan uudestaan vuoroani.
Hyvää huomenta kaikille, muistakaa harjata hampaat. Tai jotain.
***
PS. Viron nettisanis tarjoaa haulla "sisar" mallilauseeksi tämän: minu õde on gurmaan mikä onkin harvinaisen totta :-D
Kommentit