maanantai, 18. helmikuu 2008
Maanantai vuodatuttaa
Onneksi sentään lääkärinä oli oma kuivakka vanha mies, jolla on saman nimi kuin enovainaalla. Kerran olin sellaisen kauniin nuoren päivystävän miehen vastaanotolla, että ihan unohdin miksi piti mennä lääkäriin noin ylipäätään. Sanat meni sekaisin ja onni ettei asia ollut sen kummoisempi kuin joku tavallisvaiva. Paras lääkärikäyntini on kyllä ollut joulupäivänä muutama vuosi sitten. Nuori mustatukkaisen barbien näköinen verrattoman nätti nainen oli lääkärintakissa ja kimalletta hiuksissa, isot korvikset ja valtava nuttura kruunasivat koko upeuden, meikkikin oli kohdallaan. Se oli kyllä hauska käynti vaikka hän pistikin minuun kipupiikin, joka ei ollut niinkään hauskaa.
Eilen kävimme kävelyllä, kissat mukana. Ne villiintyivät kiipeilemään ja näyttämään taitojaan - ja juoksivat lumipallojen perässä kuin koirat!
Musti leikkii pantteria.
Otto kiipesi huussin katolle ja sieltä pois hiukan kömpelömmin - mikä lätty kissaksi!
Meillä kasvaa myös halailevia puita.
Sekä halailevia kissoja. Mr Lordi ja hänen paksu tassunsa.
****
Valoisaa viikkoa teille kaikille!
Kommentit