keskiviikko, 6. helmikuu 2008
Voimaa viime tingassa
****
Aamukävelyllä mietin mitä kaipuu ja nöyryys minulle merkitsee, millä tavoin ne näkyvät ihmisen, minunkin elämässäni. Kaipuu ja nöyryys ovat paaston valmistusviikkojen ensimmäiset aiheet. Koska paasto on jo alkanut, kiirehdin nyt näitä ajattelemaan... Miten se aika kuluikin kuin unessa taas - vasta yhdennellätoista hetkellä ehdin mukaan. Puolet matkasta ajattelin kaipuuta, toisen puoliskon astuin nöyryysmietteissä. Opinkohan mitään. Kirjasin ylös kännykkääni seuraavat aatokset:
Kaipuusta: Uskova ihminen ylittää kysymyksen "miksi" ja etsii yhä vastausta, kun uskonnoton jo lakkaa kysymästä (koska silloin vastassa on "tyhjyys") (jos aina kysyt jatkokysymyksen "miksi?")
Nöyryydestä: Ihminen ilman sydämen nöyryyttä on kuin ikkunaton, oveton talo.
Näin siis tänä aamuna. Vielä on toiset neljä kilometriä käveltävänä, voisin ajatella seuraavia valmistusaiheita "paluu", "tuomio" ja "sovinto", ellei aamuisessa olisi jo mietiskeltävää riittämiin. Sitä miten nämä kaikki asiat näkyvät (jos edes näkyvät) minun elämässäni en voi kirjoittaa tähän. Paasto on pyrkimystä alkulähteille, sydämen hiljaisuuteen ja yksinkertaisuuteen. Kuinka se käytännössä toimii?
Kommentit