Kirjassaan Tie ylösnousemukseen munkki Serafim kirjoittaa:
"Koko luomakunnan olemassaolo on kolmitasoista. On olemassa fyysinen todellisuus soluineen ja atomeineen, kaikki se mitä voidaan empiirisesti havainnoida ja mitata. On olemassa henkinen todellisuuden taso, johon kuuluvat tietoisuus, tunteet, arvot ja niin edelleen. Nämä kaksi tasoa ovat kietoutuneet toisiinsa, ja ne pyrkivät usein peilaamaan toisiaan - jopa niin, että ilmeisesti kaikilla emootioilla ja muilla psykologisilla ilmiöillä on jonkinlainen vastineensa ihmisen fysiologisessa ulottuvuudessa. Mutta on olemassa myös hengellinen ulottuvuus, näkymätön todellisuus. Myös se on kietoutunut toisiin ulottuvuuksiin.
Todellisuuden tasojen toisiinsa kietoutuneisuudesta seuraa, että jos ihminen halua kieltää näistä tasoista yhden tai kaksi, hänen on mahdollista kuvata ja ymmärtää kaikki ilmiöt yhden ja ainoan ulottuvuuden ilmentymänä.(---) Miten näemme maailman, riippuu siitä, mille taajuudelle olemme virittäneet vastaanottimemme - tai paremminkin: kuinka monta kanavaa sallimme itsellemme."

Kuuntelen paastonajan kirkkomusiikkia ja eniten tällä hetkellä koskettaa Viisaan ryövärin... Aina vaan enemmän huomaan, miten nämä asiat ovat vaikeita selittää muille, koska tyhjentävä selitys on mahdoton sanallisella tasolla - jos muutenkaan! Täytyy lukea ja ajatella ja kokea (osallistumalla), että voi ymmärtää. Olen blogissani vältellyt aihetta tahallani etten provosoisi lisäkysymyksiin, joihin en kuitenkaan osaisi vastata. Silti tämä on suuri osa minun elämääni, aamusta iltaan, päivästä päivään. En kuitenkaan elä "kahta elämää".

Esipuheessaan äiti Teklan kirjaan Lasin hämäryys Diokleian piispa Kallistos kirjoittaa kirjan teemaan viitaten: "Usko ja epäily eivät suljekaan toisiaan pois, vaan niiden täytyy elää rinnakkain kristityn elämässä.(---)Äiti Maria kirjoittaa: "Jumala hyvyydessään antoi meille sanansa sellaisessa muodossa, joka ei sulje epäilyä ulkopuolelleen...olen miettinyt, eikö usko kannakin sisällään epäilyä ja eikö pelkkä epäilyn sietäminen jo ole uskoa, kaikkein lempeintä ja aidointa nöyryyttä."

Kaipuu luostariin on voimakas. Olemme menossa Valamoon pääsiäisen jälkeen, sentään. Ensi Sunnuntaista alkaa Suuri viikko. Keskiviikkona on kirkossa yleinen sairaanvoitelu, perjantaina suuri ehtoopalvelus ja Kristuksen hautakuvan esillekanto, illalla palvelus hautakuvan äärellä ja ristisaatto. Yöpalvelus televisioidaan, se tuottaa hiukan tukaluutta tällaiselle astmaatikolle - väentungoksesta on hankala lähteä hengittelemään raitista ilmaa ja ottamaan lääkettä. Viime vuonna sain hurskaan vaivan: käteen tuli jännetupen tulehdus ristinmerkin tekemisestä :-D Kaikkea voikin sattua... Selitäpä sitä lääkärille!

********

1370332.jpg

Tässä on lapsuuteni tyynyliina, yli 30 vuotta sitten äiti ompeli tämän. Se on minulla nyt käytössä. Äitiä ikävä. Alan ehkä ymmärtää ikävää ja surua?