Tämä päivä toi taas auringon ja olo on jotenkin asettunut. Asiat puhuttu ja eiköhän tästä taas mennä eteenpäin. Pelhanan ADHD. Noita raivareita tulee enää hyvin harvoin. Tuohonkin olisi auttanut jos olisi ottanut Concertan aamulla. En jaksaisi olla tuputtamssa ja valvomassa lääkkeenottoja, mutta pakko vaan on, näköjään. Ei minullakaan tosin palikat ihan kohdallaan ole.

Ovia pitää vaan sahailla ym. ylimääräistä työtä, mutta ollaanhan me sentään rakennettu melkein kokonainen talokin jo. Kyllä yksistä ovista selvitään.

Tänään ei vaan työnteosta tule mitään. Käytiin piristämässä naapuria (sokea rampaa taluttaa...) ja kaupoissa käytiin hakemassa kierretankoa mun prässipöytää varten. Kaakaotkin imaistiin ohimennen kahvilassa. Kaakaolassa siis.

Sunnuntaina tulee liturgia Lintulasta, odotan sitä. Kun ei päästä kirkkoonkaan. Ja perjantaina mennään Tampereelle kivimessuille ostamaan iso kasa ametisteja :)

Kolmessa ylläolevista kappaleista on sana "vaan". Olenko vaan vaiko enkö ole?

Ai niin, järven toisella puolen omakotialueella seikkailee susi, joka tulee pihoille asti alkuillasta. Lapset nähneet myös sen kurkkivan leikkimökkien nurkilla ja roskia on raukka penkonut. Senhän voisi kuljettaa vaikkapa Vantaalle susienystävien ratoksi.  Tai voisihan sen viedä Keuruun hienoon (?) maastoliikuntakeskukseen, kun se tykkää kulkea myös kuntopoluilla. Ei oikeesti, raukkaparka on hylätty ja nälissään. Lähimmillään hukkanen on vieraillut (jäljistä päätellen) meidän talosta n.200 metriä etelään.

Onneksi me ollaan jo alettu kyytiä lapsia kouluun ihan ilman hukkavaroituksiakin.