Pikemminkin villikissan hetki. Taas se kolistelee telineillä talon pohjoissivulla. Valtava kissanjärkäle, harmaankirjava kolli, häntä paksu kuin ketulla. Aluksi yritin ruualla ja maanittelulla kesyttää saadakseni sen kiinni - siitä on yli vuosi - sitten haimme lainaksi loukun, mutta kissaherra ei arvostanut vieraanvaraisuuttamme lainkaan. Nykyään se majailee pihapiirissä meidän kattiemme kiusana. Se höykyttää omiamme mennentullen, mutta toisinaan kaikki neljä päivystävät yhdessä portailla kun tulemme kotiin. "Susikissa" (sanoo 4v) juosta ampaisee metsään nuolena kun näkee meidät.
Olen mieltynyt tuohon roikaleeseen, mutta se aiheuttaa myös harmia. Varsinkin keväällä. Se saattaa olla myös meidän kissojemme isäpappa, väreistä ja elkeistä päätellen.

Yritin ottaa siitä kuvan valokuvatorstaihin, kun sille tuli kiire. Mies jahtasi sitä tontin rajan yli toissapäivänä. Siitä koitui vain Miehelle uusi nimi, "Juoksee villikissojen kanssa". Kuvassa näkyy vain suttuista ruohoa.