Nuorempi Tytär lähtee Hesaan kaverinsa kanssa aamulla ja VR:n verkkokaupan lipuntulostus ei onnannut, jouduin jonottamaan k-a-u-a-n päästäkseni asiakaspalveluun. Siellä oli onneksi ystävällinen ja näppärä nainen, joka kädenkäänteessä loihti hänelle uudet liput kännykkään. Mies on hukannut Pappa-Tunturin ohjekirjan ja minunkin piti sitä etsiä. Ei löytynyt. En kuvitellutkaan että löytyisi.
Hääpukua ommellaan. Ruokaa laitetaan. Roskataan olohuonetta. Syödään karkkia ja jätetään pussit ja paperit sohvalle, pöydille ja lattialle. Häärään pitääkseni kaiken siistinä. Heiniä pitää kärrätä kasvimaalle, niitä riittää vielä loppuviikoksikin, hiki tulee ja mäkäräiset. Kuukuppi valskaa (ensimmäisen kerran - kai hermostuksissani olen laittanut sitä huonosti). Lapset pelaavat Guitarheroeta ja meluavat keskellä taloa. Pakenen ulos haravoimaan Eva Dahlgren seuranani ja koko ajan joku tulee selittämään jotain asiaa. Olen paukamilla ja kärttyinen kuin vanha kana.

Mutta jotain sentään löytyi tänään, jos ei pappiksen ohjekirjaa: Pistin käteni (taas kerran) nojatuolin sisään ja kaivoin esille monta kuukautta kadoksissa olleet kännykän ja kaukosäätimen! Kuinka ne voivat olla siellä, kun sieltä on etsitty jo monen monta kertaa? Ja bonuksena löytyi pikkuinen hiiri, joka näytti erehdyttävän oikealta - se lienee edellisen omistajan kissan leluja, meillä ei ole ollut kuin oikeita hiirejä. Siis toivottavasti se on leluhiiri.

1636770.jpg
Tein viikonloppuna terassille nukkumapaikan ja käytin sitä kokonaisen päivän, kuumeisena nukuin ja poikkeuksellisesti vain Olin ja luin Waltaria. Ystävä Helsingistä tuli varta vasten yöksi testaamaan uuden ulkomajoituksen ja se oli mukavaa.

Kuulkaas muuten, minulla oli korvassa karva. Se oli tarttunut kiinni tärykalvoon ja sen pois ottaminen teki todella kipeää. Lääkäriäkin hirvitti. Jo lakkasi kumma rapina ja rapsutus, mutta sain pienen korvatulehduksen. Karva oli asunut korvasssani todistettavasti jo melkein vuoden (se oli havaittu jo kerran aiemmin), nyt vasta se ärsytti niin että luulin majoittavani koppakuoriaista korvakäytävässäni. Se kuulosti siltä kuin joku rypistelisi ohuenohuita (niinkuin Raamatun) lehtiä pääni sisällä. Selitäpä tuo lääkärille...

Muuten elämä on mennyt panagia-asioista toipuessa. Mies muuten sai vihdoinkin pysyvän eläkkeen - se tuli ihan yllätyksenä ja olemme hyvin iloisia. Tuntuu kummalta kun ei ole aikatauluja eikä paineita, tuntuu myös oudolta nähdä panagian työpiirustukset yläkerrassa työpöydällä - mutta ei panagioita!

Yksi hienoinen toivomus olisi, kymmenen litraa hiljaisuutta ja linnunlaulua, lepoa ja unta, kirjoitusrauhaa ja levollista arkea - ai siinä olikin jo monta toivetta...