Taas heräsin neljältä kummastelemaan tätä elämää. Miten voi olla yöllä hiljaista. Miten voi kahvia tehdä mieli jo aamuvarhaisella vaikka se ei ole edes hyvää. Miten voi lukea kirjaa rapistelematta sivuja. Miten allergian hyvästä hoidosta huolimatta poika yhä vaan pärskii, aivastelee ja rähmii (kissoilla saattaa olla osuutensa asiaan, mutta sitten tultaisiin allergisiksi hiirille!).

Luin hetken Johannes Kronstadtilaisesta (tunnustan syöneeni hedelmäkarkkeja samalla) sitten päätin hivuttautua ylös vaivihkaa. Päästin yhden kissan ulos (miten se taas oli sisällä??) ja toisen sisään. Mietin eilistä päivää ja vähän toissapäiväistä ja totesin, että hengissähän sitä ollaan. Luostarin jälkeinen arki alkaa sujua.

Eilen ompelin hääpuvun helmaan naamiointinauhaa ja taakse nyörityksen alle pitsikaitaleen, ettei korsetti vilku. Ohuet silkkinauhat tulevat kaurapusseihin - siis sellaisiin tyllipussukoihin joissa on kauranjyviä heiteltäviksi. Keliaakikot heittelevät kauraa, hmm... :-D Riisi turvottaisi lintuja liikaa, sanovat viisaat.
1735279.jpg

1735280.jpg

1735281.jpg

Suurikokoisen salomoninsolmuhuivin virkkasin hääpuvun kanssa pidettäväksi luostarissa ollessani, siitä ei ole vielä kuvaa. Lankana oli valkoinen ihana pehmeä mozart, ei kutita ei kirvele.