... niin käy kun liiaks kehittyy, tai jotain sinne päin. Olen saavuttanut ahdistuksen lakipisteen ja taittanut sen kuin kamelin selän tai jotain, virkkaamalla - kuinkas muutenkaan. Voinen lisätä tuohon itsekuvaukseeni Vilijonkan ja Mymmelintyttären lisäksi sen Hemulin Serkun joka virkkaa tunteakseen olonsa turvalliseksi (Vaarallisessa Juhannuksessa). Kas näin heiluu koukku, ja koukku heiluu näin...
1924527.jpg
Tällaisia meripihka- ja korallikoristeltuja pussukoita pöllähti ilmoille muutama... :-) Kaikki hiukan erilaisia.
1924529.jpg
Vihdoinkin minulla on oma kolikkopussi. Sain käyttöön myös spiraalikoristeen, jonka väkersin toissakesänä. Kyllä nyt kelpaa!

(Muuten:
Aurinkoa, koivuhalkoja, tylsiä teeveeohjelmia (näin tänään mm. kun mies ratsasti rodeota häräksi tehdyllä autolla) ja kahvia takaportailla. Kolme kertaa sentään Frasier, sitä on mukava katsoa virkatessa. Meillä on sisällä hiiriä ja kärpäsiä, luomuvinkkejä niiden karkoitukseen kelpuutetaan jos keksitte jotain. Luomua ovat kyllä kissat, mutta ne ovat pahuksen laiskoja olleet viime aikoina. Syöneet kai liian hyvin. Kärpäsiä tulee koko ajan lisää, en tajua miksi. Surrur.
Mies tekee poronsarvista naulakkoa Maalaisvakan seinälle, että saan töitäni ripusteltua esille. Huominen tuo tullessaan roppakaupalla arkea ja paperihommia. Ylihuomenna tulee kotisairaanhoitaja visiitille. Lapset painivat tai potevat leikkauksen jälkitilaa. Kukaan ei oksenna.)