Esko Valtaoja sanoo haastattelussaan Kalevassa omana käsityksenään mm. seuraavasti:

"Sielu on mutkikas tietokoneohjelma, joka pyörii aivoissamme. Töpseli seinästä ja siihen se sitten loppuu. Tämä on positiivinen asia ja antaa elämälle ihan erilaisen arvon kuin että kuvittelisimme elävämme jotain kiusallista välivaihetta kahden ikuisuuden välissä."

Olen vähän pettynyt. Kansantajuisuus ei tarkoita epätieteellisyyttä.Jopa arvostettu tutkija saa puhua näin.

Sähköhän jää/menee silti johonkin, se on katoamatonta, vaikka kuinka irrottaisi töpselin. Jokainen kuolleen läheisensä nähnyt tietää, että sielu on poisnukkuneesta mennyt johonkin, että se "sähkö" on mennyt muualle - mutta mihin?
Ja ettäkö elämä kiusallinen välivaihe? Surullista. Tieteestä puhuttaessa ollaan korrekteja, uskosta ja sielusta puhuttaessa saa käyttää heikkoja ilmauksia ja olla epäkorrekti?

Yleensä uskonasioista ja tieteestäkin puhuttaessa asiat nähdään läntisestä ajattelutavasta käsin. Protestanttinen kirkko onkin paljossa tieteenkaltainen. Ristiretkistä ja "pimeästä" keskiajasta puhutaan yhä meeminä "kirkon väärinkäytösten" synonyyminä, vaikka asiallista ja oikeaa tietoa on saatavilla. Idän katolista Kirkkoa ja sen traditiota ei tunneta (eikä tahdota tuntea). Syytetään kirkkoja tapahtumista, jotka ovat olleet maallista propagandaa. Samalla saadaan syy vastustaa uskoa ja kristinuskoa erityisesti, tietämättä mistä oikeastaan on kyse.Ja kaikki tämä tietokoneiden ja tiedon aikakaudella.

Tiedeyhteisöt eivät ole yhtenäisiä kuten eivät valitettavasti uskonnollisetkaan yhteisöt. Ortodoksinen Kirkko pidättäytyy pyhien isien opetuksessa ja traditiossa ja karttaa väittelyjä. Näin ei myöskään saada sellaista teologista julkisuutta, joka joskus olisi tarpeen, mutta kuka osaisikaan pukea Mysteerion sellaisiksi sanoiksi, että keskustelu ei jatkuisi ikuisuuksiin. Ketä asia jää vaivaamaan voi lukea vaikkapa Filokaliaa, yleistä kirkkohistoriaa (tiesittekö muuten, että kristinusko tuli Suomeen ensin idästä) tai ensihätään vaikkapa SKS:n julkaisuja keskiajasta tai ristiretkistä (mm. Heikkilä/Lehmijoki-Gardner: Keskiajan kirkko) keskustelun pohjaksi.

"Tietenkin, voihan asia olla niin, että se valkopartainen äijä napsautti metafyysisiä sormiaan ja sanoi, että tulkoon valkeus", Valtaoja virnuilee. Saman tien hän kuitenkin kumoaa väitteen toteamalla, että tähän ihmisen on vielä vaikeampi uskoa." No ei ihme. Ei Jumala ole mikään valkopartainen äijä. Se on joulupukki. Valtaoja voisi lukea vaikkapa teologiaa, niin ei tarvitsisi virnuilla. Se kun kuluttaa rumasti sitä sähköä.

Muuten Valtaoja on kyllä ihan varteenotettava ajattelija tässä maailmassa. Kaipaisin vain asiallisuutta, jos vaikka pyhän käsitettä hän ei henkilökohtaisesti tuntisikaan. Tunnen itseni aina niin voimattomaksi ja surulliseksi kyynisyyden ja sanoilla kikkailun edessä.