Ja ällistyttävää väsymystä. Tätäkö se lääkkeettömyys tekee. En voi juoda edes kahvia kun tulee huono olo - edes kofeiinitonta. En voi olla raskaanakaan. Tenkkapoo.

Ällistyksen kanahäkkiin voisi lisätä, että olen nukkunut erinomaisesti neljä yötä, ilman sitä lääkemäärää minkä ennen tarvitsin edes uneen pääsemiseen. Silloinkin heräsin jo muutaman tunnin kuluttua valvomaan.

Yhtään ei huvita käydä siivoomaan tai etsimään kadonnutta laastikampaa. Tekisin tuon yläkerran harvian alle laatoituksen ennenkuin pälähtää isommat pakkaset. Kiva tekosyy olla tekemättä, kun en löydä. Se on punainen ja iso. Tai mahdollisesti jopa sininen keskikokoinen - Mies heitti kyllä, että voisi  tuo olla harmaakin ja melko pieni. Kaikki paikat olen etsinyt. Paitsi sitä yhtä tietysti jossa se on.

Ei pikku pää nyt jaksa. Luen Chevalierin Tyttö ja Helmikorvakorua (ties monennettako kertaa), lorvin ympäriinsä ja kuuntelen takomista ladosta. Siellä hopealätkä levenee, täällä leviän vain minä.