Heräsin pahoinvointiin - voiko sokerista tulla näin kipeäksi vai oliko syynä pahat unet? Pitkästä aikaa tällainen yö. Söin illalla kuivattuja mansikoita. Nyt olisi muuten hyvä hetki sairastua, ettei hiihtolomalla sitten tarvitsisi, mutta appivanhemmat ovat tulossa tänään meille viikonlopuksi. Ja on Miehen syntymäpäiväkin, samalla äitin kuoleman vuosipäivä. Sunnuntaina mennään kirkkoon ja haudalle. Ei, ei nyt sovi sairastaa vaikka osa Keuruuta poteekin alkavaa vatsaflunssaa.

Ajelimme hurraten Carinalla eilen, ilmeet leveinä kuin limppu. Auto on Appiukon nimissä ja suuri kiitos hänelle ja Anopille tästä ilosta. Takapenkkikin hyrisi.

Sain kähistyä yhden runonkin äsken, miksi se on niin vaikeaa joskus. Aihe kimmahti silmille tällaisena suden hetkenä (siis mikä susia vaivaa?), keskellä yötä ei pitäisi ajatella mitään murheita.
Tulee mieleen Ruuvit löysällä- sarjasta tyyppi, joka horjahtelee ulos huussista sanoakseen "Today... I have eaten mostly beans" ja ähisee sitten itsensä takaisin huussiin.
Pirta  sen sijaan kirjoitti ja kuvitti aiheen niin kauniisti, käykääpä katsomassa!

********
Yritin linkittää tähän suoraan yhden videon, Apocalyptican Unforgivenin höystettynä goottikuvilla, mutta herkkähermoisten onneksi en onnistunut. Minua se puhuttelee kovasti, musiikki ja nyt nämä kuvatkin vaikken olekaan mikään goottityyppi (happamia sanoi kettu) - tyttärieni (omien ja lainalapsien) asioita ajattelen. Ja vähän omaa nuoruusaikaanikin - olin moninverroin hölmömpi ja epäkuvauksellisempi kuin tyttäreni.

Nuoruusajatuksista mieleenputkahdus: kävelin kylillä erikoisessa asussa pari päivää sitten, oli toppatakki ja -housut (kun olin bussikyydillä tuulen ja tuiskun kera) ja tajusin ilokseni, ettei kukaan miehenpuoli tosiaan vaivaudu vilkaisemaankaan minuun. Oiva suojaväritys! Olla näkymätön, hyvä juttu! Olen jo sen ikäinen, että tällainenkin pohdituttaa - olen "täti"! Jipii! Ja minulla oli mummökärrykin ostoksia varten - sekin äitin peruja. Olipa viimeistelty look!