maanantai, 5. marraskuu 2007
Ei mitään sanottavaa
Vein isälle sen äitistä kertovan runovihkoseni, hiukan pelkäsin mitä se sanoo. Mutta sehän tykkäsi, pyysi lisääkin vihkoja, antanee jollekin.
Tönkkö olo, pää humisee, ulkona pakkasta viis ja heinänkorretkin niin kauniit että silmiä vihloo. Kissat jäätyy kiinni parvekkeen kaiteisiin jos en mene nyt päästämään niitä sisään.
Kommentit