Eioototta jatkuu, runotorstain aiheena onkin sopivasti sanat:
"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."
Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula)

******

Kauan luulin sanojen vuolevan
vain minusta kipinöitä

Junaratamo, juolukankukkakranssi,
ja lapsivesilasi, sinisilmälääkäri,
naamataulunkehys

Etsin käpäliäni, rentouduin ja
vaihdoin maisemaa
järven jää ritisi riitteessä
Kaulahuivin alla yski
lämmin sydän

Sanapääteasemalla bongasin:
Tekonaurulokki!

****

Siis mitä???