keskiviikko, 3. joulukuu 2008
Mättähältä mättähälle
Kävin eilen hermojen lepuutuksessa metsässä katsomassa millaista tuhoa metsurit ovat saaneet aikaan. Onneksi ei ylämetsässä ole riehuttu. Löysin sieltä kauniin puron (=ojan), joka on ylen vuolas tällä vesimäärällä (meillä on ilmastonmuutos etu- sekä takapihalla) ja kuvasin suuren kaadetun kuusen vuosirenkaat. Sammalmättäät todella upottivat, kovasti mielikuvitusta tai sadekamppeita käyttäen niille olisi voinut laskeutua lepäämään mutta ne olivat hurjan märkiä. Kissa tekeytyi reissulle mukaan kuten tavallista.
Talven viimeisistä lumista tein lumiukonkin... Tai akan ehkä. Maa on ylen märkää, pelto upottaa nilkkoihin saakka ja kaivossa riittää vettä.
Kommentit