Haluan jakaa teidän kanssanne yhden kamalan, muinaisen hiirikokemuksen. Minulla olisi kuvakin siitä mutta sitä te ette halua nähdä. Oli pojan synttäriaamu ja tarjoilin hienosti mehua keksien kera. Vai oliko se niin, että pojan olisi pitänyt ottaa lääkettä mehun kanssa. Poika ei juonut mehua kun ei tehnyt mieli. Menin keittiöön ja ajattelin ottaa sitten itse mehua kannusta ja kas! -  kannumehussa makasi raajat levällään hiiri, kuollut sellainen ja ylen turvonnut. Se oli puikahtanut sisään pienestä kannen raosta ja kokenut kovan, janoisen hiiren kohtalon. Otin valokuvan muistoksi, onneksi se on sentään hukkunut toisin kuin tämä muisto.

No sitten on myös hauska hiiritarina. Meillä oli tietokoneen näppis jotenkin jumittunut ja kun siitä painoi niin kuului vain kimeä piip. Yhtäkkiä alkoi lattian rajasta kuulua myös piip. Hiirenpoikanen siinä tuli piippi piipiltä lähemmäs konettä ja piippaili vastaan. Nyt tiedämme mitä "piip" tarkoittaa - sehän tarkoittaa hiirenkielellä "äiti!"

Äidistä taas tuli mieleeni, että Ilovalmarin puheessa vilisee välimerkki nimeltä äiti. Olen hyvin otettu, ja toivon ettei se ikinä vaihdu siihen v-alkuiseen välimerkkiin, jota nykynuoriso viljelee.

Viljelystä sen sijaan minulle ei tule mitään mieleen.