Lapsi sai kipsin pois kädestä, se on iloinen asia. Mikä vielä iloisempaa, tapasimme jo toisen hyvällä ymmärryksellä varustetun lääkärin - viikon sisällä kaksi on melkoinen saldo! Tämä lääkäri pisti heti toimeksi ja hoiti ylikasvanutta arpea ilman sen kummempia seremonioita, laittoi vielä haavahoitajalle hakemaan lisää tavaraa kotihoitoa varten. Olikohan kolmas lääkäri vaiko neljäs, jolla vihdoin tärppäsi.  Tytär on urhoollinen, kesti piikityksen kivun ja sisäänkasvaneitten tikkien poiston vaikka siinä olisi aikuinen mieskin tirauttanut erinäisen kyyneleen. Korkea kipukynnys ei aina ole hyvä asia, tänään sille oli tarvetta kuitenkin.

Käveleiksin halki entisen kotikaupunkini tihkusateessa sairaalareissun jälkeen. Koko paikka on ihan muuttunut, vai olenko minä muuttunut? Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen en hermostunut siellä. Kävin ostamassa helmiä ja lankaa, uskalsin mennä sellaiseen lankakauppaankin joka on minulle ollut aina hiukan liian fiini. Kävelykadulla oli kaksi kilpailevaa musikanttia: toisella oli taustajoukkoinaan uhkeat karaoke-kasarit ja toisella minikokoinen mikä-lie-ukulele ja nilkoissa helisivät kulkuset. Vaatii rohkeutta esiintyä, kunnioitan näitä jotka päivästä, jopa vuodesta toiseen jaksavat puurtaa kaduilla milloin mitäkin instrumenttia helkytellen. Joskus istun lasten kanssa kuuntelemaan ja katsomaan, kerron että ihan tosi noinkin Voi ja Saa elää. Äiti yritti kerran parittaa Siskoa sen italialaishepun kanssa, joka soitteli kesäisin Jyväskylän kaduilla ja nukkui autossaan. Muistaakseni Äitin kansainvälinen käsimerkki jonka piti esittää kihlasormusta näytti... hmmm... joltain muulta merkiltä, mutta tarkoitus kävi ihan selväksi. Äitille olisi katusoittaja kelvannut vävyksi, hän tykkäsi ruskeasilmäisistä.

Bussissa söin pussillisen pahoja karkkeja ja virkkasin Mustikka-kännypussia. Kotona odotti valtava tiskivuori ja odottaa yhä. Tonttuuuu, tonttu heiii...!

Huomenna mennään tarkistamaan talon vakuutuksia (*huoh*...) ja illalla pääsen fysioteraputin käsittelyyn, niks naks vaan selkärangalle kyytiä. Saa nähdä mitä muutoksia diagnoosi tuo hoitoihin - ja pihkura, pitääkö minun ihan oikeesti alkaa itse jumpata???