torstai, 26. kesäkuu 2008
Punaista ja vihreää
Tukkaani laitoin muutaman koeluontoisen rastan (väri on hiukan liian vaalea), olen tuntenut itseni nätiksi vain ja ainoastaan rastojen kanssa ja niitä nyt siis pitää taas saada. Sellainen touhuilu estää minua myös kiinnittymästä liikaa jalat pilviin. Oma tukka on liian lyhyt, on siis laitettava keinokuitua.
Voi maallisuuksia. Onneksi on olemassa taivaallista kauneutta. Tänään unohdin kameran kotiin ja tietysti missasin elämäni kuvan. Valtavan upea suuri sudenkorento kultasiipi oli tipahtanut kävelytielle, oli pökerryksissä ja nostimmekin sen pystyyn, pois jaloista. Siinä se lekutteli, lentoon ei vielä toennut. Mutta mitä kuvia niistä siivistä olisinkaan saanut!!
Onhan aina kukkia. Päivän punainen (puna-liila) on mummin unikko. Se on myös päivän vihreä, jos ei feresiä lueta.
Lisääkin liilaa löytyy mummin pihasta; alppiruusussa pörräsi hullunkurisia kimalaisia, niistä en onnistunut saamaan kuvaa - video olisi tosin ollut parempi tallentamaan sen pelmutuksen!
***
Joskohan tästä taas pihalle lapion kanssa.
Kommentit