Melkein sain eilen maailman suurimman mamelukkikalan mutta se karkasi. Mies kiskoi laiturin vierestä kolme lahnaa, Isoveikka veteli ahvenia kuin vettä vaan ja Ilovalmari pieni nosti ilmoille elämänsä ensimmäisen ahvenen! Minun kalani oli sitten piskuinen ahvena myös, sen väsytin hurjan taiston jälkeen rannalle, ihan tuli mieleen Vanhus ja meri.








Kissat olivat niin onnellisia! Ottomies-Porkkakoski kiitti kaloista yltäkylläisesti kiemurtelemalla milloin kenkin jaloissa selällään, se poika se osaa kiittää. Fidel, lainakissa, pelkäsi kaloja raukka. Hänellä ei ole metsästys hanskassa vielä, citykissa kun on. Päästäisiä metsästää, niillä leikkii ja sanoo yäk. Elävä kala oli kauhistus. Muut kissat kävivät asiantuntevasti kalojen niskaan, vaikka ne vielä häntäänsä heiluttivat.