Kitkiessäni pajuviljelmää pohdin ihmisen suhdetta Jumalaan, jumala-uskoa ja hyötyasioita.
Joku taas taannoin kysyi miksi Jumala sallii viattomien kuoleman ja kärsimyksen.
Ihmisen vapaa tahtohan menee aina Jumalan tahdon edelle. Näin on Jumala sen tahtonut ja tehnyt ja kunnioittaa aina ihmisen vapautta. Vapaus ilmenee monissa eri muodoissa, lentokoneina, alistamisena, mopoina, tietokoneina, rikoksina, lääketieteenä, luonnontieteinä, kaivoksina, sinfonioina, runoina, kindermunina, julmuuksina - listahan on loputon.

Nyt voisi kysyä mitä hyötyä sellaisesta jumalasta on. Pitääkö siis Jumalasta olla hyötyä? Eikö hyötyajattelu olekin tämän päivän vitsauksista yleisimpiä, se joka näkyy eniten uutisissa? Kaikesta on saatava hyötyä - se on materialistisen maailmankuvan harha. Eihän Jumala ole meitä varten tuunattavissa, muokattavissa sellaiseksi joka toteuttaa kaiken toivomamme. Ei Jumala ole velho, joka loihtii pois surun ja kärsimyksen. Ihmisen tehtävä on kasvaa. Ihmisen, kuten kaiken olevaisen osana on kuolla joskus pois, jollain tavalla. Ei ole Jumalan "tahto" että joku kuolee tsunamissa. Jumalan tahto voisi kai astua esiin tässä siten, että ihminen selviytyisi surustaan ja saisi tuntea toivon kipinän surustaan huolimatta. Että maallisen kuoleman edessä muistaisimme sen olevan myös meidän osamme - siinä ei saisi olla pelättävää koska se on tulossa joka tapauksessa.

Paljon tästäkin on kirjoitettu paremmin kuin ikinä osaisin.