... ja töihin taas käsiksi, ei se ollutkaan yhtään vaikeaa! Mikä siinä on että pelkään työkaluja etukäteen, ikään kuin ne voisivat ahmaista minut, tahdottoman, kitaansa ja tehdä mitä itse lystäävät. Tuosta käyn kohta viilaamaan (oveen voisi laittaa lapun "här vilar..." :-D). Tätähän voisi tehdä lisääkin, hmm...


Sain muuten juuri ensimmäisen jästisukkani valmiiksi, se on kanervanliila ja just sopiva. Eilen aamulla kudoin varren ja kantalapun, tänään loppuun aamuohjelman siivittämänä (eläköön BBC) ja aloitan huomenna toisen. Itse asiassa pitäisi tehdä yhdet isommat sukat, ehkä paksummasta langastakin... oi tätä pakkoneuloosiani! (Kiitos Pirta, yhä tuo ilahduttaa)

Catariina muistutti, että rakkaus kantaa - niinhän se tekee. Ja työ. Masennus on paholaisen nerokkain ase, tiesivät kirkkoisät jo kauan sitten.


Aamulla auto piti putsata kahdesti, puolessa tunnissa kertyi paksu tahmea lumikerros uudestaan.

Pihamme Ruma ja Nätti :-D

Ikioma lato, kai tämän verran olemme jo pankille maksaneet...

Ja sokerina pohjalla, Herra Joutsen Kurkipeltolainen!