keskiviikko, 19. maaliskuu 2008
Ihan pihalla taas
Otto-kissakin päätti käydä poseeraamaan kun kuvasin henkiheittoa päästäistä - kävi kai kateeksi?
Vietimme myös etukuistin portailla lupaamani aurinkoisen kahvihetken Ilovalmarin kanssa.
Vielä löysimme jääkauden koristamat vaunut pihalta.
******'
Olen saanut nimen, vihdoinkin. Jostain syystä olen vierastanut A:lla alkavia nimiä ja ristimänimeni (Hannele) mukainen Athanasia ei ole oikein iskenyt tulta. Kunnes meinasin viime lauantaina ehtoollisella sanoa sen yllättäen nimekseni - pappi olisi varmaan yllättynyt vielä enemmän. Kyselin pyhittäjä Athanasiasta keskustelupalstalla ja sain heti vastauksia, jotka melkein pyörryttivät. Niin että Athanasia se sitten on; se olen minä, Athanasia, Atanasia. Tätä nimeä käytän siis kirkossa ja luostarissa, joskus ehkä muutoinkin - älkää ihmetelkö. Kun ihminen kulkee lainanimellä (tai peräti varastetulla) näin kauan, oman nimen saaminen tuntuu varpaissa asti, kuin Titi-uulla.
Kommentit