Itsehaastattelun harjoittajana olenkin melko kehittynyt. Usein iltaisin nukahdan kyselemällä itseltäni kaikkea syvällistä, johon vastailen painokelpoisin sanakääntein (paljastus!) - olen uskomattoman unettava! Luin tuossa Pirtan ja Harmaasuden blogia, niissä haastettiin haastamaan haaveista. Haaveilenko minä edes? Laitan mietintämyssyyn ja kirjoitan tästä yön pimeinä hetkinä. Nyt yläkerrassa soi rokki ja ulko kutsuu, puita ajattelin kantaa sisään ja kerätä pajua, hiljaisuudessa. Eilenkin lauloi tintti!
Tehtävä kokonaisuudessaan kuuluu näin:

1. Kerro mikä on haaveesi (3 kpl) ja niiden toteutumis-
   aikataulu.
2. Katsotaan, miten haaveet toteutuvat. Haaveet voivat
   olla ihan pieniäkin.
3. Voit laittaa isommille haaveille takarajan kauemmaksi
   tulevaisuuteen.
4. Pyri siihen, että kolme haavetta toteutuu kuukausittain.

***
Noniin. Ei ole edes yö, mutta pääsin koneelle.
Kohtaan 4 voisin sanoa heti hei! miten ihmeessä voi olla noin monta haavetta kuukausittain??? Kohta kolme kuulostaa järkevältä. Kohta 2; seuraan tilannetta jos muistan! Sormet ristiin!

Jäljellä siis kohta 1.

Ensimmäinen haaveeni koskee kevättä ja portaillaistumista. Odotan ja haaveilen siitä, kun aamulla muiden vielä nukkuessa hipsin takaportaille kahvin (kofeiinittoman) kanssa kuuntelemaan uutta päivää ja lintujen laulua. Yleensä tässä on käynyt niin, että lapset heräävätkin ja tunkevat mukaan (anteeksi, haluavat siis minun seuraani). Haaveilen siitä, että saisin tämän kahvihetkeni ajan nauttia hiljaisuudesta, joka syntyy siitä että pojat nukkuvat omissa pikku sängyissään.

Toinen haaveeni on pitkä ja hidas toteutumaan. Haluan matkustaa Islantiin ja Irlantiin ja viettää siellä kauan aikaa. Laitetaanpa takarajaksi sellaiset 10 vuotta niin ei tarvitse vielä stressata.

Kolmas haaveeni (ei ole tsasouna, koska se ei ole haave vaan jotain joka on tapahtumassa jo) on, että kasvimaani kukoistaisi muutakin kuin rikkaruohoa ensi kesänä. Havaitsin juuri kaamean seikan: kodinhoitohuone on kuin pommin jäljiltä ja sinne pitäisi saada taimet kasvamaan piakkoin.

No tulihan sieltä kolme haavetta kun tikistin ja tajusin. Ei Vilijonkka eikä edes Mymmelin Tytär minussa ole haaveilevaa sorttia, pikemminkin toiminnan ih... henkilöitä. En oikein ymmärrä mitä haaveilu pitää sisällään, onko sellainen tarkoitettu toteutettavaksi/toteutuvaksi vaiko vain mielen iloksi ja kannustimeksi. Ihmisellä "pitää" olla haaveita, sanotaan. Minulle se on jokin sisäinen suunta, sellainen jota kohti kulkee joka tapauksessa ilman että siitä pitäisi tehdä numeroa nimeämällä ja luokittelemalla. Sanotaanko sitä haaveiluksi? Haaveilun sijasta voin rukoilla, toivoa, suunnitella. Haaveilu on kovin hataraa touhua minunlaiselleni riuskalle naisihmiselle.


Mr Lordi sanoo: Teräsbetoni haukotuttaa...