Eilen oli sovintosunnuntai, emme päässeet kirkkoon mutta kuuntelimme radiosta Ilomantsin seurakunnan ehtoopalveluksen. En ole koskaan ollut sovintosunnuntain palveluksessa. Ehkä ensi vuonna. Tunnustan, etten ole ollut kirkossa myöskään suuren viikon torstaina enkä perjantaina. Toivon pääseväni tänä vuonna.

Sovintosunnuntain hengessä pyydän teiltä kaikilta anteeksi, jos olen teitä vastaan tahtoen tai tahtomattani rikkonut.
Niin helppo on ajattelemattomuuttaan toista ihmistä satuttaa. Minkään diagnoosin taakse ei voi piiloutua sen jälkeen kun oivaltaa tämän.

Mietin kovasti, josko pidättäytyisin blogin päivityksestä paaston ajan, mutta ei tämä nyt niin suurta huvia ole että se liialta ilonpidolta tuntuisi :-D En aio ryhtyä myöskään tavallista tylsemmäksi. Elän maailmassa ja elän sen mukaan minkä tunnen nyt oikeaksi. Mutta... tällaisessa kommikoinnissa on vaarana turhanpuhuminen ja ylpeys - halu tehdä vaikutus lukijoihin.  Siitä yritän päästä.

Efraim Syyrialaisen paastorukous

Herra, elämäni valtias !
Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.

Anna minulle, sinun palvelijallesi,
sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.

Oi, Kuningas ja Herra !
Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten veljeäni tuomitsisi,
sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti.

Aamen.
 

Noli me tangere