Juu allekirjoitan. Pyrkimys on kyllä hyvä, liha heikko. Mies sanoi viisaasti, että paastoa on myös olla itselleen vähemmän ankara. Nyt paaston puolivälissä onkin aika masentua saamattomuudestaan ja kaikkinaisista tyhjistä puolitiehen jääneistä yrityksistään. Olen ärtynyt tuon tuostakin, milloin mistäkin. Mikähän minua nyt ilahduttaisi. En ole ahminut enkä herkutellut, mutta ei sekään houkuta. Haluaisin ostaa kirjoja ja niitä olen ostanutkin - kirkolta. Kiertelen kirppareita, mitään löytämättä. Housuvaatimukseni ovat kavalat, en löydä mitään sopivaa vaikka oikeasti (ainakin melkein) tarvitsisin. Shoppailu ei siis tuota tyydytystä. TV:n aamusarjoja on kiva katsoa, mutta kudon lapasia senkin aikaa niin etten tiedä onko tuo mies sen mies vai sen toisen poika vaiko naapuri. Keskittymiskykyni on tipotiessään. Mitä oikeasti haluaisin? Olla hiljaisuudessa, tehdä pieniä askareita, unohtaa kaikkinainen järjestely (postilaatikosta on nyt tippunut 6 sairaalakutsua ja siinä on kuusi liikaa) ja kalenteriin katsominen. Tarkalleen ottaen, haluaisin Lintulaan.

Huomenna on päivä uus, runotorstai ja kaikkea. Piristy nyt, poloinen!!!



Tällaisia taideteoksia näkyi Raippaluodon sillan kupeessa.
Itse silta oli tosiaan hiukan suuri: