Talviturve ja havut hakeutuivat vihdoin ruusujen juurelle. Puutarha on jäänyt viime aikoina vähälle huomiolle, olen ollut niin vetämätön - tai ehkä tämä luova puutarhanhoito on juuri tätä. Olen sentään tehnyt pakolliset syystoimet (ainakin jotenkin), ja valokuvannut siellä... Ei voi suomia itseään ihan yhtenään, on tässä ollut niin paljon kaikkea. Viime talven jäljiltä olen aivan valmistautumaton tähän talveen.

Luen äiti Kristodulin kirjoja (Rukouksen valaisema tie ja Sielun lääke) ja yritän löytää tolkkua päänsisäiseen kaaokseeni.