Täällä maalla pitää hankkiutua baanalle kokeakseen kiireen tuntua... Lähdimme aamulla nukkumattoman yön jälkeen kirkkoon ja olin kamera valmiina ikuistamaan sen pakollisen älyttömän ohitustilanteen - jota ei sitten tullutkaan. Luoja kiitos niin, että edes yksi matka ilman hengenvaaraa.

Otin sitten kuvia ikkunasta meno- ja paluumatkalla. Oli raskas pitkä reissu. Kun lähtee täältä Jyväskylään, on hoidettava kerralla kaikki asiat. Prismassa oli väkeä riittämiin, hidastin aikaa omalta kohdaltani ja pystyinkin toimimaan melko hyvin ja rauhallisesti, kiireen tarttumatta. Ei se helppoa ollut, mutta selvittiin.

Liturgia oli slaavinkielinen, kaunista kirkkolaulua, mutta lasten kanssa liian pitkä. Iloitsen siitä, että tunnistan slaavistakin missä mennään, palvelusten kulku on tullut tutuksi vuosien saatossa. Ajatus ei käy harhailemaan kun koettaa parhaansa mukaan pysyä kärryillä :)

Niin se onneton kiire. Auton ikkunasta katsoen puilla on tolkuton kiire, aina. Kuin myös ohiajetuilla kirkoilla ja vastaantulevilla autoilla. Meillä oli sen sijaan ihan leppoisa ajelu.





Aiheena kiire.
Valokuvatorstai