Joku kyseli onko Lintulassa ankaraa ja kuinka sinne oikein uskaltaa edes mennä talkoolaiseksi. Ajattelin kirjoittaa akustista päiväkirjaa siellä ollessani, mutta sain aikaan vain painokelvottomia ajatuksia - lähinnä liian henkilökohtaisia. Täytynee sorvata jonkinlaista opastusta lonkalta tähän blogiin, vaikkapa kertomalla yhden päivän kulun talkoolaisena.

Herään pehmeään sateeseen ja pääskysen narskutukseen klo 5.30, ehdin vielä venytellä tovin, luen lyhyen aamurukouksen ja hyppään vaatteisiini. Huivin kanssa ei tänään ole ongelmia; laitan virolaisen pikkuhilkan päähäni ja sillä siisti. Pitkä mekko ja trikoohousut alle lepattamaan (pysyvät itikat loitolla ja housutkaan eivät kinnaa kuten sukkahousut tai leggingsit), aamulääkkeet nassuun ja menoksi. Ulkona on ihanaa, tuoksuvaa ja kasteista. Isä Herman astuu juuri omasta ovestaan ulos ja pyydän siunauksen.

Kirkossa on hiljaisuus, sisaret istuvat kukin paikoillaan, kaikki eivät vielä ole saapuneet. Sisarilla on omat tuolinsa, mutta jos joku muu sattuu istumaan juuri siihen ei siitä ole suurta haittaa. Varsinkin kesäkaudella vieraat käyttävät kirkkosalin takaosan tuoleja. Etuosaan ei juuri ole tunkua, sen verran kainostuttaa vakituistakin kävijää. Olen maksanut ja laittanut paikoilleen tuohukseni jo edellisenä iltana, omista syistäni (ne sytytetään palveluksen alkaessa, niistä vastaava huolehtii kaikesta), nyt menen vain igumenia Marinan luo pyytämään siunauksen. Jokainen aamu alkaa tällä, ilman igumenian siunausta ei hommat lähde käyntiin oikein, se on tärkeää. Palaan paikalleni ovensuuhun, siitä on helppo mennä istumaan eteiseen jos/kun astmakohtaus tulee. Yleensä tulee vaikka otan lääkettä etukäteen.

Palvelus on hyvä tapa aloittaa aamu, oikeastaan paras tapa mitä tiedän. Kuuntelen tekstejä ja opin uutta joka kerta. Syvimmistä hengen liikahduksista en tässä pukahda.

Aamukirkon jälkeen odotellaan tovi, puoli kahdeksalta aulan kello ilmoittaa aamiaisajan. Trapesan eteisessä on hyvä olla ajoissa, myöhästyä ei saa koska muut joutuvat silloin odottamaan. Pöytä on katettu ja jokainen asettuu oman tuolinsa kohdalle, jos on maksavia vieraita heidän paikkansa on lähimpänä tarjoiluluukkua ja lautasilla lautasliinat. Aluksi palveluvuorossa oleva sisar lukee rukoukset, joskus paikalla on kanttori, pappi tai igumenia. Rukouksen jälkeen istutaan ja aamiainen sujuu rauhallisesti toinen toisensa huomioiden. Kahvit löytyvät keittiön puoleisesta päästä pöytää, teeihmiset istuvat pannuineen kauempana. Joskus tee tarjoillaan vapaasti noutopöydästä jos on jokin kiire tai erityisaamu. Aamiaisen aikana äiti Mikaela tulee jakamaan töitä. Saan tänään siivota myymälän ja sen jälkeen menen kasvimaalle.

Kahdeksalta menen myymälään ja otan esille tutun imurin ja lattianpesuvehkeet. Myymälä on helppo siivota, ei kotoa tuttuja rojukasoja pöytien alla ja nurkissa. Lattian pesu sujuu hauskasti kaistoittain, olen kehittänyt oman Menetelmän. Lopuksi katselen hieman ympärilleni ja aprikoin mihin laitan olemattomat tuliaisrahani (joita sitten olikin enemmän kuin luulin) - kirjoja tietysti on saatava...

Menen keljaan vaihtamaan kasvimaavaatteet, tässä tapauksessa vedän ylleni vain lisäkoltun ja sidon suuremman huivin hilkan päälle - olen saanut hyttysistä enemmän kuin tarpeekseni. Haen pikkupenkin, haran ja ämpärin navetasta ja käyn käsiksi valloittavaan riviin sipuleita tai salaattia - mikä ilo, mitkä rivit! Muistin jopa ottaa juomapullon mukaan, ei tarvitse lähteä tankkaamaan välillä. Hyttysmyrkkyjä käytän kohtalaisesti, sellaista hajutonta. Ja uudet kiinalaiset kumisaappaat ovat sittenkin hyvät, hassuista koroistaan huolimatta. Saappaita löytyy kyllä navetasta, mutta ne ovat melkein kaikki liian suuria. Yhden päivän tallustin erään munkin hölskyvissä saappaissa, se tuntui seuraavana aamuna aika vekkulilta, jalat olivat kuin puuta.

Kellon lähestyessä yhtätoista maha alkaa kurnia lupaavasti. Pellolla ei juurikaan tarvita kelloa, joskin sitä tulee kyseltyä kanssakitkijöiltä muun puheen lomassa. Luostarissa muuten tutustuu nopeasti ja jutut syvenevät joutuisasti tärkeisiin asioihin.

1735294.jpg

Ruokailuun mennään taas hyvissä ajoin, kädet pestynä voi istahtaa vaikka sohvalle lepäämään hetkeksi ennen syömistä. Ovi avataan kellon soidessa ja kun on arki, sisaret ovat jo syöneet ja paikalla ovat vain talkooväki ja mahdolliset vieraat. Ruokarukous ja hiljaisuus, joskus tulee kyllä juteltua niitänäitä hiljaisella äänellä (joskus vähän äänekkäämminkin...) mutta pääosin keskitytään vain syömiseen ja tarjoiluun. Ruokalajeja on usein monta, kannattaa ottaa aina vähän kerrallaan koska pian tulee uusi astia... ja lisää voi aina ottaa ettei jää hiukomaan. Sisar kantaa astiat pöydän päähän josta niitä kierrätetään kunnes kaikki ovat saaneet, myös ruokailun aikana on hyvä katsella josko joku tarvitsisi salaattikulhoa tai muuta. Kun jokainen on lopettanut, kerätään lautaset pinoon pöydän päähän ja sisar jakaa jälkiruokalautaset. Lusikat on syytä jättää, sillä usein on jälkiruokana kiisseliä ja puuroa/maissihiutaleita. Pääruoka-astiatkin laitetaan keittiöön päin kulkemaan tässä vaiheessa.

1721933.jpg

Jälkiruoka kulkee samoja latuja ja on aina hyvää. En ole ilmoittanut keittiöön dieetistäni, koska se toisi vain ylimääräistä hankaluutta. Välttelen vaan leipää. Mutta jos on jokin selkeä allergia, on siitä syytä mainita - selleriä tai kalaa ei ole pakko syödä... Itse ajattelen, että täällä syömäni ruoka ei voi vahingoittaa minua, enemmän haittaa olisi siitä, että minulle laitetaan jotain joka ei tule syödyksi - olen usein ollut pulassa gluteenittoman leivän vuoksi, minä kun en syö leipää ruuan kanssa ja aina sitä tarjotaan. Ensin joku näkee vaivan leipoessaan tai sulattaessaan varta vasten, sitten minä nurjake en syö! En jaksa aamuisinkaan muuta kuin kupillisen kahvia, se riittää.

Ruuan jälkeen saa pitää taukoa jos haluaa - tai se on suositus ellei ole jotain tähdellistä tehtävää. Ja kohtahan on päiväkahvit!

***jatkuu*** (Luostarin päivä on pitkä :-D )